Hautasimme -meidän ensimmäisen- Mimman tänään. Edelleen meillä on Miraa NIIN ikävä !!
Nyt Mira saa nukkua oravien vahtiessa Mimman unta, hei hei rakas..
MIRA
23.6.1996 - 27.12.2007
Oli aika raskaiden päätösten,
saattaa sut huomaan enkelten.
Nyt saat juosta seuraten heitä,
ei pelko enää elämääsi peitä.
Suru on suuri ja lohduton,
mut tiedän - sun hyvä olla nyt on
Mira on saanut elämänsä aikana muutaman epileptisen kohtauksen, diagnosia ei ole koskaan varmennettu koska kohtaukset ovat olleet lieviä ja niitä on ollut Mimman elämän (11 vuotta) aikana vain pari, kolme..
Edellinen kohtaus oli yli 5 vuotta sitten, kunnes eilen illalla -taas-. Kyllä sitä voi ihminen tuntea itsensä avuttomaksi kun oma koira kramppaa, oikeasti kohtaus ei varmaankaan kestänyt pitkään mutta siinä kohtaa se tuntui ikuisuudelta ja tietysti Jukkakin oli töissä..
Viime yö menikin sitten valvoessa ja tilannetta tarkkaillessa. Aamulla Mira oli oma itsensä, eli jäljellä on vain omistajan suunnaton väsymys valvotun yön jäljiltä. Toivottavasti kohtausten välit pysyvät entisellään, eli saadaan olla ilman seuraavatkin 5 vuotta..
